Impaten

Tiskipöydän alakaappi, se missä roskalaatikot sijaitsevat, jatkoi haisemistaan. Päätin tehdä perusteellisen putsauksen. Alakaapissa on mekanismi, missä bio- ja sekajäteastian päälle tulee automaattisesti kansi, kun alakaapin ovi suljetaan. Tajusin, että en ollut koskaan – olemme asuneet tässä vuodesta 2000 – pyyhkinyt kannen alapintaa! Sieltähän se haju oli peräisin. Kannen alapuoli oli mustan töhnän peitossa.

Ihmetyttää, miten en ollut tajunnut putsata sitä aiemmin. Eipä sikäli että vasta joku aika sitten tajusin että en ole koskaan pessyt erityisemmin korviani. En ole saippuoinut ja hinkannut korvanlehtiä. Jotenkin olen ajatellut että kyllä ne siinä automaattisesti hiustenpesun yhteydessä peseytyvät, kun sampoota valuu korviin. Havahduin asiaan käydessäni naapurissa kauneushoitolassa. Ihonpuhdistuksen yhteydessä hoitaja puristelin korvan sisälehdeltä epäpuhtauksia. Miltähän siellä mahtoi näyttää? Toivottavasti ei samalta kuin biojäteastian alakannella, joka oli ollut 23 vuotta puhdistamatta. Korvat ovat olleet sentään 55,5 vuotta puhdistamatta!

Kosmetologi tekee lopuksi hyvältä tuntuvaa lymfahierontaa kasvoihin. Lymfahieronta on paras osuus. Niinpä ilahduin, kun löysin lähitienoolta varsinaisen lymfahoitajan. Hänellä oli kolmen kasvolymfan tarjous, ostin oitis. Kerran olen jo käynyt, keskiviikkona on seuraava kerta. Yritän pysyä hereillä koko nautinnon ajan, vaikka meinaan nukahtaa. Herään omaan korahdukseeni. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kasvolymfaa. Se on paras anti-age hoito mitä tiedän!

Juttelin ystävän kanssa puhelimessa, miten kesä on mennyt. Ensin tulee noin puoli tuntia kestävä jakso, missä hän kertoo 15-vuotiaan poikansa jalkapalloasiat ja mopoajelut ym. Kuuntelen sujuvasti, päästän ihastelevia kommentteja väliin. Mietin, että onneksi hänellä on vain yksi lapsi, jos olisi enemmän, puhelu kestäisi monta tuntia. Sitten päästään muihin asioihin. Ystävä kertoo maalanneensa talonsa jalkalistat. Ja miten se oli raikastanut tunnelman koko huushollissa. Minäkin kerroin suunnitelleeni maalaushommia, tosin ajattelin teettää ne. Pojan huoneesta pitäisi maalata yksi seinä, ja olohuoneen ikkunapäädyn haluaisin maalauttaa korkeakiiltoisella, niin että ikkunoista tuleva valo kertautuisi.

Puhelun jälkeen jäin miettimään, josko en sittenkään teettäisi maalaushommaa. Seinänmaalaus on kansalaistaito, joka jokaisen on syytä osata. Poika oli tulossa armeijasta viikonloppulomalle. Hän saisi maalata huoneensa seinän itse sunnuntaina, ennen armeijaan paluuta. Ja itse voisin maalata olohuoneen päädyn.

Sunnuntaina säntäsin rautakauppaan heti aamulla, kun se aukesi. Ostin maalit, telat, suojapaperia ja maalarinteippiä. Rautakaupan myyjät ovat asiantuntevia ja avuliaita. Keksin kysyä, millä tarrat olisi kätevä irrottaa. Poika oli joskus pienenä liimannut ovensa täyteen tarroja. Tarranpoistoon olikin olemassa tehokasta tököttiä, Ksyleeniä. Purkki sitä siis ja kotiin hommiin.

Voi taivas miltä se Ksyleeni haisi! Imppasimme sitä pojan kanssa ja rehkimme oven kanssa. Mutta haju korreloi hyvin tökötin tehoa – tarrat sai irti – ja kaiken kukkuraksi ovea ei edes tarvinnut maalata uudelleen. Siitä tuli kuin uusi, kiiltävä ja puhdas.

Poika opetteli laittamaan suojateippaukset ja maalasi seinän. Minä ryhdyin toiseen urakkaan. Koska minun piti maalata myös katto siltä kohtaa, totesin että päähän täytyy laittaa jotakin, muuten hiukset ovat maalissa. Löysin vanhan beessin baskerin, uhraisin sen. Korkeakiiltoinen maali ei ole vesiliukoista, joten en saisi niitä tahroja pois vaatteistani. Silmien suojaksi laitoin uudenvuodenrakettien ampumisessa käytettävät suojalasit ja päälle vanhan hihattoman mekon. Olisi pitänyt valita joku hihallinen, totesin myöhemmin, kun poistin tärpätillä maalitahroja käsivarsista.

Rankkaa puuhaa maalata kattoa! Minulla oli kyllä pitkä varsi telaan, mutta totesin pian että parempi kuitenkin maalata A-tikkailla seisten ilman jatkovartta. Siinä vain väsyy kädet, ja kaikki! Olin hiestä märkä. Ja varmasti aika hupaisa näky baskerissa ja suojalaseissa.

Illalla istahdin ihailemaan kätteni jälkiä. Aurinko heijastui maalipinnasta kuten olin kuvitellutkin. Saakeli! Huomasin kohdan, mitä en ollut maalannut ollenkaan! Ja tuolla ja tuolla ja tuolla! Tarkemmin katsottuna katto näytti läikikkäältä. Ei muuta kuin alusta. Tela esiin, suojavaatetus päälle ja aukkoja paikkaamaan. Uudestaan tärpättipesu kasvoille ja käsivarsille, suihkuun, korvia unohtamatta.

Oi taivas olin väsynyt nukkumaan mennessäni. Nukahdin. Pian kuitenkin heräsin, enkä meinannut saada unta. Koko koti haisi maalille ja tärpäille ja tarranpoistoaineelle, vaikka kaikki ikkunat olivat auki. Olokin tuntui heikolta, olinhan impannut koko päivän kemikaaleja kehooni.

Sitä paitsi maalia jäi jäljelle. Pitäähän se käyttää! Tänään maalaan toisenkin ikkunan ympäristön korkeakiiltoisella.