Kateus

Kuolemansyntien kakkossijaa pitää kateus.

En ole ollut kovin kateellinen ihminen, mutta yllättävää kyllä iän lisääntyessä kateuden määrä lisääntyy. Se on ihmeellistä ja hälyyttävää. Luulisi että olisi ihan päin vastoin. Että ikä toisi ymmärrystä siihen että on paljon asioita joille emme voi mitään, ne eivät kerta kaikkiaan ole vallassamme, ne pitää vain hyväksyä tai antaa olla.

En tiedä, onko tämä kokemus – kateuden lisääntyminen – yleinen ilmiö vai olenko joku poikkeuksellinen, taantuva ihmisolento, joka ei parane vanhetessaan vaan pahenee! Olen yrittänyt analysoida tilannetta.

Olen yrittänyt elää omannäköistä elämää. Tehdä elämääni koskevia päätöksiä siltä pohjalta, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta, en ole antanut muiden mielipiteiden ohjata päätöksiäni. Se on mielestäni ollut onnellisuuteni salaisuus. Ja sen myötä minun ei ole tarvinnut myöskään olla kateellinen muille.

Millaisissa tilanteissa sitten tunnen kateutta? Tätä on vaikea sanoa ja tunnustaa. Mutta lapset aiheuttavat kateutta. Kun joku kertoo lastensa elämästä, minä saatan olla kateellinen. Heidän jännittävistä koulutuspoluistaan – ehkä ulkomailla vieläpä – heidän urheilusaavutuksistaan, huippuviroista ja -töistä, perheistä, lapsenlapsista.

Se on aivan järjetöntä. Ymmärrän sen. Tunnustan sen.

Voin kuvitella että jatkossa kateuden kohteita tulee vain lisää. Tulen olemaan kateellinen jollekin ikätoverille, jolla on paksumpi tukka, rypyttömämpi iho. Joka on terveempi. Joka on hoikempi. Jonka puoliso on terve. Jonka puoliso ei ole kuollut. Jolla on parempi eläke. Jolla on iso sosiaalinen verkosto. Joka harrastaa monipuolisesti ja on aktiivinen. Joka jaksaa olla pullantuoksuinen, viisas, ymmärtäväinen, silti ajassa elävä ja pysyvä mummi. Aiheita tuntuu tulevan koko ajan lisää.

Ainoa keino päästä kateudesta on oivaltaa että ne ovat yleensä asioita joille en voi mitään. Pitää päästää irti. Jatkaa oman näköisen elämän elämistä, olla siitä iloinen ja onnellinen. Eikä vilkuilla muiden elämää. Ei vertailla.

Sitä paitsi kateus on vasta kakkossijalla kuolemansynneissä.

Ykkössijalla on ylpeys.