Käytiin katsomassa uusin Indiana Jones elokuva. Ihan höpöhöpö elokuva, ylipitkiä, pitkästyttäviä takaa-ajokohtauksia, vedenalaisen seikkailun aikana nukahtelin, onneksi en kuorsannut.
Hienoa oli nähdä Indiana Jones vanhentuneena, onhan pääosaa esittävä Harrison Ford jo 70. Siinä iässä action-seikkailut alkavat olla jo ohi ja elokuvan arkeolgiseikkailijakin jää viettämään eläkepäiviään – siinä tosin onnistumatta – koska vanha vihollinen, yllätysyllätys NATSI, ilmestyy yliopistolle vanhaa aarretta jahtaamaan.
Mutta siis natsi. Jälleen. Sisu-elokuvassa taisteltiin myös natseja vastaan. Vihollinen on kummassakin sikäli luonteva, koska molemmat elokuvat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan. Mutta kun täällä tosielämässä ja nykyaikana natsiaihetta tursuaa ovista ja ikkunoista niin kyllä alkavat natsit kyllästyttämään.
Natsihuumorilla varustetun elinkeinoministerin 11 päivän urakehitys käänteineen on ollut viikon otsikoiden ja puheenaiheiden ykkönen. Onneksi sille saatiin nyt piste, kun ministeri äkkäsi erota virastaan.
Myös Putinin retoriikkaan kuuluvat natsit. Venäläiset ovat taistelevinaan natseja vastaan, vaikka oma retoriikka Z-symboleineen on mitä suurimmassa määrin natsi-look-alike.
Olen kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen todella kyllästynyt kaikkeen mikä liittyy natseihin. Miten sitä tursuaa joka paikasta? Mikä ihmeen natsi-invaasio maailmaan on tullut? Meni monta vuosikymmentä onnellisesti että natsiasia ei ollut erikoisemmin esillä, nyt sitä on kaikkialla. Toiset ihailevat (se on sairasta), toiset leimaavat vastapuolen natseiksi (sekin on sairasta). Vastikään törmäsin jossakin kuvaan, missä Hitler-viikset oli maalattu Sanna Marinille (=sairasta huumoria).
Minun puolestani siitä saisi tulla uusi n-sana, mitä ei saisi enää edes sanoa.
Nyt riittää. Näillä lakeuksilla ei n-sanaa sanota.
Mrs Middleage 