Joku aika sitten Hesarissa oli hauska kirjoitus kaveripolttareista. Kolmekymppiset kaverukset olivat havahtuneet siihen että heitä ei enää juhlittu. Ei vietetty syntymäpäiviä eikä muita juhlallisuuksia ollut. Elämä oli arkipäiväistynyt. Miehet päättivät viettää polttarit, vaikka kukaan ei ollut menossa naimisiin. Päivä oli jaettu kolmeen sektoriin, jokaisessa osuudessa yksi miehistä oli juhlakalu. Päivä oli ollut ilmeisen hauska ja onnistunut. Hyvä idea!
Juhlia kannattaa aina kun on mahdollisuus ja pienikin syy, ja jos ei ole syytä, keksiä sellainen. Minulla oli aikoinaan tapana viettää Minna Rönkön Rakastamispäivää. Se tarkoitti päivää, jolloin tein asioita, joista pidin, minun omaa hemmottelupäivääni. Joskus järjestin samanlaisen päivän omalle pojalle ja sukulaislapsille. Jokainen sai vuorollaan oman rakastamispäivänsä, silloin tehtiin juuri sitä mitä kukin halusi. Käytiin kylpylässä, elokuvissa, sushilla, shoppailemassa. Rakastamispäivä ei ollut syntymäpäivä, mitään syytä tai ansiota sen viettämiseksi ei ollut. Sitä ei tarvinnut ansaita. Se vain oli.
Mukavia ovat myös olleet ystävien kanssa tehdyt huviajelut. Ollaan ajeltu jonnekin lähdihuudeille, ei liian kauas, mutta sopivan matkan päähän. Käyty kahvilla ja syömässä kivoissa paikoissa, jossakin taidenäyttelyssä tai museossa, kartanoissa tai muissa nähtävyyksissä. Päivän tai puolen päivän kestävä poistuminen omista ympyröistä tekee hyvää. Ja sen voi tehdä ihan mihin vuodenaikaan tahansa.
Tuli mieleen satavuotias herra Södergren (nimi muutettu). Aina hyväntuulinen ja kohtelias herra Södergren asui samassa rapussa ylimmässä kerroksessa. Nyt herra Södergren vaimoineen on palvelutalossa, heidän kotinsa on myyty ja siellä tehdään koko vuoden kestävää remonttia. Mutta silloin kun herra Södergren vielä asui täällä, noin kerran kuussa sisäpihalle oli parkkeerattu ravintola Helmen catering-pakettiauto. Herra Södergren tilasi catering-firmasta valmiit tarjoilut ja järjesti kutsut ystävilleen. Ai että minä ihailen – ja ehkä jopa hivenen kadehdin – satavuotiasta herra Södergreniä. Ehkäpä iloinen seuraelämä oli hänen pitkän ikänsä salaisuus.
Taloyhtiön pihassa kukkii valtavin isoin kukin syyshortensiat. Kehtaisinko poimia niistä kimpun ja viedä herra Södergrenille palvelutaloon tervehdyksenä vanhasta kotitalosta? Ehkä tänään voisi olla herra Södergrenin rakastamispäivä.
Mrs Middleage 
Loistava kirjoitus taas, kiitos! Luin sattumalta illalla Eeva Kilven tutun runon, jossa viedään itsensä kävelylle, saunaan ja puhutaan itselle lempeästi kuin rakastamispäivässäsi. Tärkeitä juttuja, ja keinothan voivat vaihdella vaikkapa kävelystä lähipuistoon aina maksullisiin hemmotteluhetkiin. Voi miten ihanasti entinen naapurinne huomioi koko talon noilla pihakutsuillaan. Antaessaan saa! Hortensiakimppu hänelle kuulostaa ajatukselta, joka tulee toteuttaa. Pensaskin tykkää leikkaamisesta, joten tuskinpa kukaan talonne asukkaista vastustaisi tuplahyvää tekoa.