Leviääkö joku tauti katseen välityksellä vai miksi silmiin katsomista vältetään

Näin meemin, missä oli kuva ruokakaupan korona-ajan lattiatarrasta, joka kehotti pitämään turvaväliä muihin asiakkaisiin. Kommenttikentässä arveltiin, että lattiatarra ei suinkaan ole unohtunut lattiaan, sitä ei vain ole poistettu, koska suomalaiset pitävät parin metrin turvavälistä muihin. Se on ihan sopiva ihmisväli.

En tiedä, lienenkö ainoa tai onko vain omalle kohdalle sattunut, mutta minusta nykyisin pelätään myös jonkin ”taudin” leviämistä katseen välityksellä. Helsingissä ihmiset eivät mielellään katso toinen toisiaan. Katsetta vältellään. Karhua ei saisi katsoa suoraan silmiin, mutta että nykyään ei sitten ilmeisesti ihmistäkään.

Kävin Helsingin keskustan läpi hammaslääkäriin, ja ajattelin että teenpä haasteen itselleni ja hymyilen vastaantulijoille. Helposti sitä kävelee omiin ajatuksiinsa vaipuneena, katse kadussa, muita muuten huomioimatta paitsi väistellen. Hymyilin ekaluokkalaiselle, jonka reppu oli suhteettoman iso, lapsi näytti kävelevältä repulta. Hymyilin murjottavalle teinille, jonka kulmakarvoihin oli liimattu tähtitarrat tai jotakin sen tapaista. Ja toisille, jotka polttivat – selvästi salaa – matkalla kouluun. Hymyilin roska-auton työntekijälle, joka kippasi jäteastian haisevaa sisältöä auton sisuksiin. Hymyilin rollaattorimummulle. Hymyilin kaupunkilaisdandylle, jolla oli knalli ja 20-luvun tyyliset nilkkaimet säärissään. No sille olisi varmaan hymyillyt muutenkin sen verran oli hupainen näky.

Heti kun ajatus herpaantui, karkasi omille teilleen, hymy katosi. Tuli normimyrtsi-ilme. Piti oikein keskittyä hymyilemään. En tiedä, kuinka kauan, kuinka monta päivää kampanjaa pitäisi jatkaa että iloinen ilme muurautuisi naamalle pysyvästi. Mutta olisi paljon kivempi itsellekin, jos ilme jaksaisi olla aina iloinen. Koska merkillisellä tavalla ilme – vaikkakin aluksi teennäinen ja pakotettu – alkaa toimia, tulee iloinen ja hyvä mieli, vaikka siihen mitään erityistä syytä olekaan. Hymy vaikuttaa sisään päin ja tarttuu myös muihin. Tai sitten ei tartu. Luulevat että siinä kävelee joku täti, joka on ihan tärähtänyt tai doupattu mielialalääkkeillä.

Jatkan hymykampanjaa aina kun muistan. Se ei maksa mitään.