Nuorena ihmettelin vanhoja ihmisiä, jotka matkustavat samaan paikkaan ja jopa hotelliin. Se oli minusta järjetöntä. Eikö kannattaisi aina matkustaa uuteen paikkaan ja kokea jotakin uutta? Eikö se ole matkustamisen koko idea, uudet elämykset?
Nyt kun minusta on tullut vanha, ei ihmetytä ollenkaan. Päinvastoin, samaan paikkaan ja hotelliin matkustaminen on paras ratkaisu. Silloin ei pety. Tietää jo lähtiessään että tästä tulee hyvä matka. Matkustamiseen liittyvä stressi vähenee. Ei mene aikaa turhaan hössötykseen, kun tietää missä on lähikauppa, paras ruokapaikka, minne päin kannattaa lähteä kävelemään, mistä löytää taksin.
Taksista tuli mieleen että vaarallisinta matkoilla ovat taksit! Jälleen kerran osui kohdalle kuljettaja, jonka kyydissä sai pelätä päästäänkö elävänä lentokentälle asti. Istuin takapenkillä kuljettajan takana, eikä minulla ollut näköyhteyttä häneen. Kiinnitin jo alkumatkasta huomioita että ajotyyli oli poukkoileva ja välillä auto meni aivan ajokaistan ulkoreunalle, välillä kuljettaja ajoi keskellä kaistoja.
Mies istui vieressä ja näki kuljettajan kasvot. Tunnelissa taksinkuljettajan silmät menivät kiinni, hän nukahteli! Ruvettiin sitten huutelemaan takapenkiltä, että hei, oletko väsynyt, mikä hätänä? Kehotettiin miestä ajamaan loppumatka hiljempaa. Mieli olisi tehnyt jäädä pois kyydistä, mutta mitenkäs sen teet moottoritiellä. Joko nuorimies oli todella väsynyt, toisaalta kello oli yhdeksän aamulla, joten ei kai sentään. Tulimme siihen tulokseen että mies taisi ajaa autoa huumeiden vaikutuksen alaisena.
Ei ollut ensimmäinen kerta, kun taksin kyydissä ulkomailla pelotti! Kerran kohdalle osui kuski, joka oli vihainen että olimme keskeyttäneet hänen kahvitaukonsa tilaamalla taksin. Ajoi kuin hurjapää ja kun pyysimme ajamaan hiljempaa, suuttui vielä enemmän ja kiihdytti lisää.
Nyt päätettiin että tästä lähtien kun tilataan taksi ulkomailla, kerrotaan että meillä on huonoja kokemuksia vastaavista tilanteista ja haluamme kuljettajan, joka takuuvarmasti ajaa rauhallisesti, mieluiten vanhan naisen. Enää ei oteta riskejä joutumalla huumekuskien kyytiin.
Vietimme viisi päivää Carihuelassa Espanjan aurinkorannikolla. Tai oikeastaan kolme päivää, kaksi päivää olimme Malagassa. Olipa nostalginen matka! Carihuela on meille tuttu paikka 20 vuoden takaa. Keväällä 2004 vietimme kymmenvuotishääpäivää. Poika oli puolivuotias. Mietimme silloin, minne voisimme matkustaa kätevästi pienen lapsen kanssa. Niin että lentoaika ei olisi liian pitkä, aikaero ei häiritsisi ja olisi lämmintä. Vastaukseksi tuli Carihuela.
Oli nostalgista olla nyt samassa paikassa, kulkea samoja rantoja, syödä samassa ravintolassa. Oli kuin olisi ollut aikakoneessa. Samalla oli vähän haikeakin olo, mihin nämä vuodet ovat valuneet. Miten nuori ja energinen silloin olikaan, kun työnteli rattaita, joissa lepäili pieni poika, pulleat jalat rattaiden reunalla, varpaat harallaan. Tuntui että kaikki oli edessäpäin, niin kuin olikin. Nyt moni asia on takanapäin. Silti pitäisi jaksaa olla katse kohti tulevaa.
Tuli olo, miksi emme kävisi Carihuelassa useammin! Sinne on helppo tulla ja olla juuri tuttuuden takia. Aurinkoranta on kaupunkien letka. Ei välttämättä edes huomaa, milloin kylä vaihtuu toiseksi. Eri alueilla on kuitenkin aivan omanlaisensa tunnelma. On ökypaikkoja, ja on röntsäpaikkoja. Carihuela on meidän – ja hollantilaisten – mieleen, symppis ja aidonoloinen. Rannalla on kivoja apartementos-paikkoja. Parvekkeet merelle, pieni keittiö huoneen nurkassa, kylpyhuone. Kaikki tarvittava, ei mitään turhaa. Nurkan takana kauppa, mistä saa tarvittavat elintarvikkeet aamu- ja iltapalaa varten.
En tiedä, minkälainen meno ja meininki Carihuelassa on kesällä, mutta näin talvella on rauhallista, koska kaikki ovat vanhoja! Tulikin mieleen, miten matkailuala on ottanut huomioon että tulevaisuudessa – tai ei oikeastaan tulevaisuudessa, vaan nyt – suurin osa matkustajista on eläkeläisiä. Heitä on lukumääräillisesti enemmän, heillä on aikaa ja rahaa, mutta tarpeet ja toiveet erilaiset kuin nuoremmilla. Liikuntarajoitteet voivat vaikeuttaa olemista, portaita ei voi tai jaksa rampata. Lastenrattaiden sijaan matkatavarana voikin olla rollaattori. Vanhemmat matkustajat saattavat tarvita enemmän terveyspalveluja matkoilla. Ja heille maistuisi pienemmät ruoka-annokset. Me otamme usein pääruuan sijaan kaksi alkuruokaa välttääksemme ähkyn. Pääruoka-annokset ovat usein turhan isoja. Espanjassa voi tilata pöydän täyteen erilaisia pieniä mereneläväannoksia. Siitä on kiva yhdessä popsia ja maistella vähän kaikkia.
On ihan hyvä idea matkustaa paikkaan, jonka tietää mieleisekseen. Asua samassa hotellissa, kulkea omia, vanhoja, hyväksi havaittuja reittejä. Tilata ruokia, joista tietää pitävänsä. Antaa nuorempien hakea uusia elämyksiä – ja siinä samalla välillä pettyä. Heillä on edessä vielä monta tilaisuutta kokea.
Mrs Middleage 