Ensimmäistä kertaa elämässäni aloin lukea uudelleen samaa kirjaa. Osasyynä oli se, että minulla ei ollut matkalukemisena kuin yksi kirja ja se oli niin hyvä ja mukaansatempaava että luin nopeammin loppuun kuin olin kuvitellut. Joutessani aloitin kirjan uudelleen alusta.
Mutta oli muitakin syitä. Minusta tuntui että kirjasta meni ensimmäisellä lukukerralla osa ohi. Nyt mietin, johtuiko se minusta vai kirjasta?
Nukahtelen helposti lukiessani ja siksi lukukokemus pätkii. Pätkälukeminen vaikeuttaa kokonaisuuksien hahmottamista. Vai onko minulla jotakin neurologisia ongelmia, haastetta muistaa lukemani? Onko minulla dementia? Toisaalta monien nykykirjojen rakenne – kuten myös tämän – on haastava. Tarina on kaleidoskooppimainen, monikerroksinen, eri aikatasoissa, eri näkökulmissa, henkilöitä tulee ja menee ja taas palaa. Rakenne tekee kirjasta mielenkiintoisen, samalla hivenen vaikean.
Kirja alkaa loppukohtauksella, toinen päähenkilöistä hukkuu. Sitten tarina kerrotaan päähenkilön veljen kautta. Hän on kuitenkin tarinassa sivuosassa, mutta koska kertomus alkaa hänen elämänsä kuvauksella, hänen näkökulmastaan, lukija hämäytyy luulemaan että kyseessä on päähenkilö. Kirjan oikea päähenkilö tulee mukaan tarinaan vasta paljonpaljon myöhemmin.
Lukiessa olen miettinyt, johtuuko sekavalta tuntuva rakenne siitä että tarina on kerrottu siten että se on ajateltu kuvakerrontana. Filminä tai elokuvana kirjan rakenne toimisi loistavasti. Ehkä se on kirjoitettu suoraan vastaamaan kuvakerronnan lainalaisuuksia. Alun hukkumiskohtaus olisi varmasti loistava aloitus elokuvalle.
Sitä en osaa sanoa, toimiiko kerronta äänikirjana? Vai olisiko ehkä jopa vielä vaikeampi käsittää? Luulen että minun tapauksessa se olisi vielä vaikeampi formaatti.
Onko muilla vastaavanlaisia lukemisen ymmärtämisen haasteita? Ovatko kirjat muuttuneet monimutkaisemmiksi vai onko minun päässäni jotain vikaa? Vai molemmat.
Ai niin, kirja on Emily St.John Mandelin Lasihotelli ja se on hyvä kirja!
Mrs Middleage 