Alan tulla vanhaksi: aamuvuorot eivät kiinnosta, kun aamu pitää voida käynnistää hitaasti. Iltapäivällä alkavaan vuoroon on tuskaista lähteä, kun pitäisi saada nukkua päiväunet. Ja iltavuorot, kuka sitä nyt yötä vasten töitä jaksaa tehdä!
Eilen päätin töiden jälkeen käväistä Kampin ostoskeskuksessa Plantagenilla. Ostin viime viikolla tuliaiseksi sieltä kiinanruusun ja se oli niin kaunis että tuli annoskateus; halusin itselleni samanlaisen. Harmi vain, samaa väriä – hentoa roosaa – ei enää ollut. Piti tyytyä ihan kummanväriseen, hento lila. Mutta voihan se olla sellainenkin, ajattelin. Ostin myös rosmariinin. En käytä sitä juurikaan mausteena, mutta rakastan sen tuoksua! Kun vetäisee kädellään rosmariininoksaa, käteen jää ihana rosmariinin tuoksu.
Katselin kaupungin menoa. Wolt-kuskeja on paljon. Vaatekaupat olivat tyhjillään. Apteekissa oli paljon porukkaa, ihan jonoksi asti. Lastenrattaita näkyi katukuvassa vähän. Näkymä kertoi paljon yhteiskunnasta. Vähän apokalyptinen ja pelottava.
Tämän päivän (23.4.24) Hesarin mielipideosastolla eräs eläkeläinen kirjoittaa, että eläkeläisalennukset voisi poistaa. Moni eläkeläinen on itse asiassa hyvin toimeentuleva, eikä alennuksia tarvitse. Tässä on tärkeä huomio. Mikään ihmisryhmä ei ole yhtenäinen. Yhteiskunta on jäänyt kehityksestä jälkeen ja toimii edelleen niin kuin olisimme samankaltaisessa tilanteessa kaikki.
Työssäkäyvä ei nykyään tarkoita kokopäivätyötä vakityösuhteessa toimivaa. On paljon erilaisia työssäkäynnin muotoja. Samoin eläkeläiset eivät ole yhtenäinen ryhmä. On todella vähävaraisia eläkeläisiä ja niitä, joilla on hyvin korkea eläke, jota on vielä saatettu korottaa omakustanteisella eläkevakuutuksella. On opiskelijoita, joiden lapsilisät on perheen vakavaraisuuden takia voitu sijoittaa. Sellainen opiskelija voi aloittaa opiskelunsa taloudellisista huolista vapaana. On lapsiperheitä, jotka eivät lapsilisiä tarvitsisi ja niitä, jotka eivät tulisi ilman lapsilisiä toimeen. Kuka osaisi purkaa tämän epätasa-arvoisuuden ja tehdä yhteiskunnasta reilumman? Kokemus siitä että yhteiskunta on tasapuolinen ja reilu on tärkeä arvo. Siinäpä päättäjille pähkinää purtavaksi.
Toinen huomio että aika on ajanut idean ohi on mielestäni Turun junahanke. Onko nykypäivänä oikeasti merkitystä jollakin muutaman kymmenen minuutin aikasäästöllä? Minusta se on vanhanaikainen ajattelu. Tietoliikenneyhteyksien, etätyömahdollisuuksien takia työssä ja läsnä voidaan olla monella tapaa. On tietenkin ammatteja, missä läsnäolo on pakollinen. Kätilö, opettaja tai palomies ei voi työtänsä etänä tehdä, mutta tulisivatko he töihin tunnin junalla Turusta Helsinkiin, enpä tiedä. Olisi mielenkiintoista kuulla todelliset perustelut ja motiivit tunnin junan tarpeellisuudesta.
Pidän junamatkoista. Kuukauden aikana olen tullut yöjunalla Rovaniemeltä ja matkustanut edestakaisin päiväseltään Tampereelle. Mielestäni junaliikennettä pitää kehittää, mutta tehdä se itse junia parantamalla ja raideliikennettä jatkamalla, esim. Pohjoisen ratahanke Ruotsiin ja Norjaan, ja etelässä Tukholmaan Ahvenanmaan kautta. Niissä olisi järkeä. Vauhti ei ole tärkein arvo. Voisin mennä vaikka tuktuk-junalla Turkuun.
Muistan lukeneeni että Kekkonen majoitti kaksi, vähävaraista kainuulaisopiskelijaa presidentinlinnan vieressä sijaitsevaan päävartioaseman tiloihin. Pojat saivat asua siellä opintojensa ajan. Joskus Kekkonen oli kutsunut heidät kahville linnaan kuullakseen opintojen etenemisestä. Miten hieno, inhimillinen teko!
Olen ajatellut tätä asiaa. Opiskelijoiden asumistukia on leikattu. Opiskelemaan tuleminen muualta Helsinkiin ei välttämättä ole halpaa lystiä näillä vuokrahinnoilla. Muodostuuko se jopa kynnyskysymykseksi jollekin potentiaaliselle opiskelijalle? Olisi hienoa voida tehdä kekkoset ja auttaa.
Poika lähtee syksyllä opiskelemaan muualle päin Suomea. Hänen huoneensa jää kotona tyhjilleen. Voisiko pojan huonetta tarjota jollekin muualta tulevalle opiskelijalle? Pitää vähän miettiä.
Mrs Middleage 