blogipostaus

Vuosi vaihtui

Pitkästä aikaa. Tässä tuli huomaamatta kuukauden tauko blogi-postauksissa. Adventtiaika on monine tapahtumineen ja aktiviteetteineen kuin kiihdytyskaista, joka päättyy äkkipysähdyksellä kallioseinään, jouluun. Yritän joka vuosi vähentää adventtiajan tapahtumia koskaan siinä onnistumatta. Itse asiassa meni tänä vuonna ihan päin vastoin. Työvuorot olivat omituiseen aikaan. Puolitoista viikkoa meni niin että vuorot alkoivat klo 6.30. Vaikka olenkin aamuvirkku ihminen, käynnistyn hitaasti.

Ajanjaksolle osui myös mm. tädin muistotilaisuus, palohälystys ja evakuointi kesken työntekijöiden joulujuhlan sekä lukuisa määrä kulttuuritapahtumia. Poika kiinnostui käsikirjoittamisesta ja dramaturgiasta ja ryhdyttiin käymään erilaisissa taidepläjäyksissä.

Paras oli Musiikkiteatteri Kapsäkin Saiturin joulu. Miten hienosti pienellä työryhmällä tehty erilaisia ääniefektejä hyväksi käyttäen. Joskus kun poika oli alakoulussa käytiin katsomassa Kansallisteatterin Saiturin joulu. Nyt tuumittiin, että tästähän voisi tulla oma joulutraditio; käydä katsomassa aina uusi Saiturin joulu versio.

Kun adventti ja joulu olivat oli, tuntui kuin olisi lennähtänyt ulos vinhaa vauhtia pyörineestä karusellista. Ja niinhän siinä sitten käy, kun kiire ja stressi ovat ohi, sairastuu, vuosi vaihtui flunssassa.

Vuosi vaihtui myös uudessa elämäntilanteessa! Pojan pitkä tukka leikattiin siilisängeksi – näyttää ihan sotavangilta. Eilen auto lähti pihasta kohti Haminan kasarmia, asepalvelus alkoi. Ja kun kissankin elämä päättyi joulukuussa, on meitä täällä kotona enää me kaksi. On hiljaista ja tyhjää, emmekä tiedä mitä tehdä, kun ei tarvitse tyhjentää hiekkalaatikkoa eikä raivata kenkiä eteisestä. Jääkaapissa ja huoneissa on tyhjää.

Mielessä pyörii huoli siitä, miten poika pärjää. Ja niin kauan! Vähintään puoli vuotta, jopa vuosi! Luulen että tälle koronanuoruuden viettäneelle sukupolvelle armeija voi olla aika kummallinen kokemus, vaikkakin myös tarpeellinen. On opittava ryhmäytymään ja jakamaan elintila muiden kanssa. 2000-luvun alussa syntyneet ovat kasvaneet koronana takia erakkonuoruuden. Armeijassa ei voi olla erakkona.

Poika lähti kyllä positiivisella mielellä. Se helpottaa omaa oloa.

Meidän oli tarkoitus lähteä saman tien Lappiin, oli autojunapaikka varattuna. Pelkkä menolippu. Olisi varmasti ollut paras ratkaisu lähteä pois, ei jäädä tyhjenevään kotiin kaipailemaan mennyttä aikaa.

Mutta täällä sitä nyt ollaan ja ihmetellään uutta tilannetta ja elämää. Mitä tästä tulee? Minkälainen vuosi tästä tulee?

Advertisement
Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s