”Tuossa talossa asui mies, joka oli lähettinä isän tehtaassa”, veljeni sanoi ja osoitti tien varressa nököttävää taloa. Mies toimitti asiapapereita ja postia konttorilta tehtaalle ja toisin päin. Mieleen pulpahti lähettifirmat, jotka kävivät mainostoimistossa, missä olin töissä, monta kertaa päivässä hakemassa aineistoja vietäväksi painotaloihin ja asiakkaille, ja toivat niitä hyväksyttäväksi reproista, kiikuttivat korjausmerkkinöillä varustettuina takaisin. Lähettejä tuli ja meni. Nykyisin aineistojen siirrot tapahtuvat napin painalluksella sähköisesti. Nopeasti ja tehokkaasti. Lähettejä ei enää tarvita siihen.
Tarvitaan kuitenkin vielä johonkin. Veljentytär sanoi että sairaaloissa on lähettejä. Kudosnäytteistä pitää saada laboratoriotulokset leikkauksen aikana. Lähetti hakee näytteen ja vie labraan. Ja sitten on ruokalähetit, jotka kuljettavat ruokaa ravintoloista kotiin ja konttoriin. Eilen kun tulin myöhään kotiin, oven takana oli Woltin paperikassi ja siinä kaksi pakettia jäätelöä. Joku samasta rapusta oli ilmeisesti tilannut jäätelöä kotiin, ja tavara toimitettu virheellisesti meidän oven taakse. Oli jäätelö sulanut siihen.
Niin se on. Uusia ammatteja tulee ja vanhoja häviää historian hämärään. Joskus myös joku vanha ammatti saa uutta nostetta. Viimeksi muistan kuulleeni että suutaripalveluja käytetään taas paljon. Ihmiset haluavat taas pitää huolta kengistään. Ostavat mieluummin laatua. Ekologinen ajattelu ja kestävä kehitys ovat nostaneet vanhan ammatin taas arvoonsa.
Viime viikkoina mediassa on ollut paljon puhetta turkistarhauksesta. Sitä on puolustettu ammatin laillisuudella ja pitkällä perinteellä. Mutta pikku hiljaa ala tulee tiensä päähän. Tekijöiden on keksittävä muu toimeentulo. Muuttuva ympäristö tuo onneksi lisää mahdollisuuksia. Uusia viljelykasveja, joita ei ennen ole täällä voinut viljellä, vihreää sähköntuotantoa, myös hyvinvointiala ja matkailu voi tuoda uusia alkuja.
Ajelin puolen Suomen läpi Varsinais-Suomesta Keski-Suomeen. Loppumatkan siirryin pois valtatieltä pienemmille teille. Ajoin Orivedeltä Mäntän, Multian ja Uuraisten kautta Saarijärvelle. Ihailin hyvin kasvavaa metsää, peltoja, järviä, kumpuilevaa maastoa. Multian sijainti on uskomattoman kaunis kapealla kaistaleella vesistöjen välissä. Ajattelin, mikä elämys olisi kokea ja nähdä tällaisia paikkoja jollekin aasialaisen miljoonakaupungin asukkaalle, joka ei ole kuullut hiljaisuutta tai tuulen ääntä ainaiselta melulta, kenties koskaan kokenut tilannetta, missä ei näe ketään muita. Miten ainutlaatuinen, kaunis maa meillä onkaan. Pidetään siitä huolta. Arvostetaan sitä ja toisiamme. Mennään eteen päin.
Mrs Middleage 