Radiossa kysyttiin, suklaa vai kukat? Kukat voittivat. Miesjuontaja oli närkästynyt, missä on miestenpäivä? Ja taas pitäisi naisia jotenkin muistaa, vastahan oli ystävänpäivä, aina odotetaan että miehet jotenkin hemmottelisivat naisia. Eikö niille mikään riitä!
Ei Naistenpäivää pidä ajatella väärän kuninkaan päivänä, jolloin muiden täytyy palvoa naisia. Se on kepeä päivä, naiseuden ja feminiinisyyden juhlapäivä. Sitä saa viettää niin kuin haluaa tai olla viettämättä. Ihan itse, ilman pokkurointeja ja lahjuksia.
Itselläni ei ole naistenpäivänä työvuoroja, pelkkiä omia kirjoitusjuttuja, joten voin räätälöidä päivästä juuri itselleni sopivan.
Naistenpäivän aamu alkaa lasillisella cavaa (olen ostanut pikkolopullon valmiiksi, se on jääkaapissa odottamassa), kuppi kahvia ja kaksi näkkileipää Keisarinna-juustolla. Nämä särpimet tuon itselleni yöpyödälle.
Luen Hesarin perusteellisesti ja nautin rauhallisesta aamusta. Tarkistan tekstin, joka minulla on työn alla ja teen siihen tarvittavia korjauksia. Deadline on vasta maanantaina, joten minulla ei ole onneksi kiire.
Ehkä laitan vähän paremman, silkkisen aamutakin päälle niin tulee prameampi olo! Ja naamaan Lumenen pikakaunistajaa. Ostin, koska tuotenimi oli niin lupaava ”pikakaunistaja”. Simsalabim! Olisin taikaiskusta kauniimpi. Saankohan rahat takaisin, jos en kaunistukaan? Pitäisikö ottaa ennen-jälkeen kuvat että näkisi todellisen vaikutuksen?
On kyllä helpompi ja halvempi tapa kaunistua. Itse asiassa ilmainen. Aio käyttää sitä tänään. Hymy! Se kohottaa kasvot, nostattaa veltostuneen ihon, kirkastaa ilmeen, saa rypyistä ne kauneimmat esiin. Todellinen pikakaunistaja!
Sitten lähden kuntosalille. Jos aurinko paistaa, kävelen mutkan kautta niin että saan nauttia enemmän auringosta. Teen normaalin treenin, käyn saunassa, rauhassa.
Salilta kävelen lounaalle suosikkibistroon, siellä on lounasbuffet, tänään ruokana Wieninleike. Ruokailijoina on yleensä sataman työntekijöitä, lähialueiden rakennustyömaiden raksamiehiä sekä satunnaiset, juhlatuulella olevat risteilymatkustajat, jotka eivät ole päässeet satamaa pidemmälle. Istun aina samaan pöytään, nurkkakulmaan. Sieltä on mukava tarkkailla muita ja olla rauhassa.
Iltapäivällä tapaan ystävän. Menemme Naistenpäivän kunniaksi leivoskahville, valitsen ehkä hasselpähkinäleivoksen tai mantelikroisantin. Juttelemme mukavia, eikä meillä ole kiire, muuta kuin korkeintaan päiväunille.
Kotiin kävelen kukkakaupan kautta. Kukkakaupan seinät ovat keltaiset, ovet siniharmaat, taustalla soi bossanova, seinällä krumeluuripeili, lattialla paksu, värikäs matto, rokokootuoli. Minua tulee tervehtimään kaupan koira, nimeä en muista, miten olenkaan sen unohtanut! no muistan sen huomenna tai ensi yönä. Ostan pinkin tai monivärisen kukkakimpun. Se tekee minut iloiseksi!
Kotikadulla minua tervehtivät orapihlaja-aidoissa kyykkivät pulleat mustarastaat. Pysähdyn juttelemaan niille, ne kuuntelevat, kääntävät päitään puolelta toiselle, kallelleen kuin lintujen mirjapyyköt. Ihan kuin olisimme lajitovereita ja ymmärtäisimme toisiamme. Tänään olen huoleton kuin taivaan lintu. ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen”.
Illalla katson Barbi -elokuvan. En ole vieläkään sitä nähnyt. Mutta sehän sopii mainiosti Naistenpäivän elokuvaksi, eikö vain!
Olkaamme tänään huolettomia, kepeitä ja hymyileviä!
Emme ole täydellisiä, maailma ei ole täydellinen, mutta viettäkäämme tänään täydellinen päivä. Juuri sellainen, minkälainen täydellinen päivä meidän itsemme mielestä on. Tai jos ei ole mahdollista viettää kokonaista päivää, ehkä ilta. Tai edes hetki. Täydellinen, oma, pieni hetki.
Hyvää Naistenpäivää jokaiselle!
Mrs Middleage 