Maaliskuun Eevassa on muusikko Maritta Kuulan haastattelu. Artikkelin kuvassa hän on muuten upean näköinen nainen! Jotenkin todella rock! Vahva meikki, vanha nainen. Meikillä ei ole yritetty piilottaa ikää, vaan korostaa luonnetta ja persoonaa. Juuri noin! Arvostan!
En tunne Kuulaa, enkä muista hänestä edes aiemmin lukeneeni. Mielenkiintoinen ihminen. Eräs kohta jutussa jäi erityisesti mieleen soimaan. Kuula sanoo näin: ” Minussa on piirteitä, jotka tuntuvat kuuluvan jollekulle toiselle. Esi-isät puhuvat kauttani. Tarkoitan sillä geenejä, ideoita ja käyttäytymismalleja. Emme ole niin yksilöllisiä kuin luulemme.”
Iän karttuessa olen huomannut tuon saman. Piirteitä itsessäni, joita en tunnista omiksi. Ikään kuin joku geeniperimä valtaisi minua. Olen osa sukupolvien jatkumoa. Niin kuin pieni puu muistuttaa emopuutansa, mekin muistutamme edeltäjiämme. Ja meihin kertyy vuosikerrostumia niin kuin puihin. Vuosirenkaat kertovat eletystä ja koetusta. Hyvä vuosi, iso rengas. Huono vuosi, laiha rengas.
Samaisessa Eevassa oli Eeva Kilven novelli ja sen saatesanoissa hänen kirjoittamansa: ”Niin elää ihmisessä ikuinen nuoruus, käsi kädessä iän kanssa, kaikki iät alati läsnä.”
Niin totta! Niin upeasti sanottu! Samalla kun vanhenee, tuntuu että pikku tyttö sisällä vahvistuu, tulee äänekkäämmäksi.
Lähipiirissä moni täyttää tänä vuonna 70. Vuonna 1995 työpaikoilla tupakointi kiellettiin. Minäkin aloitin urani aikana, jolloin palavereissa poltettiin. Itse asiassa meidän toimistossa oli palaveripöydällä rasiassa ilmaista tupakkaa tarjolla halukkaille. Lähes kaikki polttaa tupruttivat, minäkin. Uuden tupakkalain tultua voimaan tupakointi väheni ja pikku hiljaa tuttavapiirissä yksi jos toinenkin vuoronperään lopetti. Minäkin vuonna 2000. Silloin pohdimme että kun täyttää seitsemänkymmentä, aloitetaan tupakointi uudelleen. Ja ehkä kokeillaan jopa huumeita. Sitten kun on 70, voi tehdä ihan mitä vain, ei mitään väliä! Eräs päivä kysyin yhdeltä tänä vuonna 70-vuotta täyttävältä, miten on, aikooko aloittaa tupakoinnin tai huumeet. Ei ollut suunnitelmissa. Niin ne mieliteot muuttuvat.
Minulla on vielä 13 vuotta siihen kun täytän 70. Kolmetoista vuotta on itse asiassa aika lyhyt aika. Se menee yhdessä hujauksessa. Pitää alkaa miettiä, minkälaista elämää haluaa silloin elää, minkälainen ihminen olla. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, elämä osaa aina yllättää. Mutta jos ei ole mitään käsitystä, mihin tähtää, ei voi osuakaan. Se on sitten ihan haulikkoammuntaa.
Ehkä leikkaan irti muusikko Maritta Kuulan haastattelun ja Eeva Kilven viisaudet. Siinä on minulle hyviä esikuvia, mihin tähdätä.
Mrs Middleage 